Kirjallisuus
5.10.2026 15:00 ・ Päivitetty: 5.10.2026 16:18
Arvio: Väinö Hakkila, eduskunnan suurin koiranleuka ja unohdettu valtiomies
Tuoreen elämäkerran kirjoittaja Jukka-Pekka Pietiäinen arvioi Väinö Hakkilan olevan ”unohdettu valtiomies”.
Väitteessä on perää. Hakkila on jäänyt varjoon, vaikka hän oli kansanedustajana viidellä eri vuosikymmenellä ja eduskunnan puhemiehenä yhdeksän vuotta.
Yksi syy unohdukseen saattaa olla siinä, että Hakkila ei 1920-luvun alkuvuosia lukuunottamatta kuulunut SDP:n puoluejohtoon eli puoluetoimikuntaan. Hakkila oleskeli Helsingissä vain eduskunnan istuessa. Muulloin hän asui kotonaan Tampereella ja hoiti siellä kunnallispormestarin tehtäviä.
Puolueen papereita tutkimalla Hakkila on toki läsnä mutta ei eturivissä. Toisin on, kun tutkija, tässä tapauksessa Pietiäinen tutustuu eduskunnan pöytäkirjoihin.
Ainakin allekirjoittaneelle on yllätys, millainen palopuhuja ja välihuutaja Hakkila oli. Kansan Lehti luonnehti häntä 70-vuotisjutussaan eduskunnan kaikkien aikojen suurimmaksi koiranleuaksi.
Sananruoskaa Väinö Hakkila heilutti poliittisia vastustajiaan kohtaan 1920- ja 1930-luvuilla niin tiuhaan, että sai varsinkin äärioikeiston vihat päälleen. Viha äityi väkivallaksi kun Hakkila 1930 kyyditettiin Lapualle.
Jukka-Pekka Pietiäinen:
Sosialisti ja patriootti. Unohdettu valtiomies Väinö Hakkila
Otava 2026, 558 s.
HAKKILA oli koulutukseltaan Väinö Tannerin tapaan juristi. Ennen sisällissotaa hän avusti Laukon häätöjen (1907) uhreja ja sodan jälkeen kunnostautui punavankien asianajajana ja puolustajana.
Hakkilan välihuudot eduskuntasalissa vaimenivat kun hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi vuonna 1936. Tässä tehtävässä hän oli myös tulevat sotavuodet. Puhemiehen rooli oli keskeinen koska eduskunta oli koolla myös sotavuosina.
Åärioikeiston viha äityi väkivallaksi kun Hakkila 1930 kyyditettiin Lapualle.
Hakkila oli sota-ajan poliittisista ratkaisuista hyvin informoitu. Häntä on pidetty hallituksen sisärenkaaseen kuuluneena sota-ajan poliitikkona. SDP:n päälinjasta poiketen Hakkila kannatti Itä-Karjalan valtaamista ja alueiden liittämistä Suomeen.
Sodanjälkeisessä ilmapiirissä hän joutui luopumaan ehdokkuudesta vuoden 1945 vaaleissa. Suosittuna poliitikkona Hakkila kuitenkin palasi kansanedustajaksi vuonna 1948 ja toimi yhden vaalikauden ajan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana.
SOTA-AJAN jälkimaine on myös saattanut vaikuttaa siihen, että Hakkila jäi muiden aikalaistensa varjoon.
Olisiko hän noussut näkyvämmin kansakunnan kaapin päälle, jos hänetkin olisi tuomittu sotasyyllisenä niinkuin kommunistit vaativat? Joka tapauksessa Hakkilan merkitys oli suurimmillaan juuri sota-ajan poliitikkona.
Jukka-Pekka Pietiäinen pitää Väinö Hakkilaa Tannerin jälkeen SDP:n toiseksi tärkeimpänä poliitikkona 1920-1940-luvuilla. Sota-ajan osalta väitettä voi pitää perusteltuna. Muutoin SDP:n kaanoniin tuolta aikakaudelta nostaisin Hakkilan rinnalle vaikkapa Hannes Ryömän, Wäinö Wuolijoen, Väinö Voionmaan, Miina Sillanpään tai Matti Paasivuoren.
Hakkila oli Väinö Tannerin läheinen ja luotettu. Usein hän kuitenkin oli tannerilaisempi kuin Tanner itse. Jatkosodan päämäärien suhteen Karjala-kysymyksessä miehet olivat selvästi eri linjoilla.
Pietiäinen on tiivistänyt Väinö Hakkilan kirjansa otsikkoon: Sosialisti ja patriootti. Oliko sattumaa vai tarkoituksellisuutta, että samaan nimiöön päätyi omassa muistelmakirjassaan (1971) myös eräs Hakkilan myöhempi aikalainen Emil Skog?
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.